perjantai 29. heinäkuuta 2016

Eiger Ultra Trail e51

Vettä on jo ehtinyt virrata Aurajoessa sen verran, että suurin kisakrapula on kärsitty ja on aika vetää yhteen ajatukset reissusta. Siirrytään sen suuremmitta puheitta asiaan ja lähdetään purkamaan reissua ihan alusta asti. Kaikki alkoi siitä, kun joku sai idean...

Projekti alkoi jo viime syksynä, kun yhdessä tuumin tehtiin päätös lähteä porukalla viemään Harharetken ilosanomaa maailman muillekin turuille. Pienen googlettelun jälkeen kisaksi valikoitui Sveitsissä juostava Eiger Ultra Trail, joka vakuutti retkeläiset heti kättelyssä uskomattomilla maisemillaan. Mutta ei sen enempää taustoja vaan leikataan suoraan kisa-aamuun, jotta tarinasta ei tule liian pitkä.

Kello pärähti aamulla, kisajännityksen pilaamien yöunien jälkeen, soimaan jo kello 3.30. Pikaisten aamusuihkujen ja rasvausoperaatioiden jälkeen pakattiin miehet ja tavarat autoon ja suunnattiin kohti Grindelwaldia, jossa järjestäjä tarjosi aamiaista. Aamisen jälkeen koitettiin ottaa yhteiskuvia e51 lähtijöistä, mutta homma meni enemmän alapäävitsein heittelyksi. Muutenkin reissussa kisajännitystä purettiin sellaiseen huumorin alalajiin, jota ei sovi julkiseen mediaan kirjoittaa. Mutta sitten itse kisaspekulaatioon.


Kello 6.45 ammuttiin e51 -kisan lähtölaukaus ja Markus, Ville, Juha ja Mikko "ampaisivat" matkaan odottavin tunnelmin. Jo ennen lähtöä sovittiin, että heti ensimmäiseen mäkeen ei vielä tunkata rajoitinta vasten, vaan lähdetään hommaa rakentamaan nousujohteisesti. Jo noin kolmen kilometrin etenemisen jälkeen Mikko ilmoitti, että hänen on hiukan himmattava vauhtia, jotta homma ei mene happamaksi. Muuten ensimmäiseen huoltoon, joka oli noin seitsemän kilometrin kohdalla, edettiin tasaisesti jonossa, jota Ville junan lailla veti eteenpäin. Samaan aikaan laakson pohjalla Viljami matkusti junalla kohti e35 kisan lähtöaluetta Burglauenenia, joka sijaitsee pienen matkan päässä Grindelwaldista.

Ensimmäisen huoltopisteen jälkeen Harharetken pääjoukko hajosi ja Juha ja Ville pääsivät karkaamaan pieneen irtiottoon. Huollon jälkeen seurasi noin kahdeksan kilometrin "helpompi" osuus, jolla edettiin helppoja polkuja ja niittyjä pitkin, kohti Firstin huoltopistettä ja Cliffwalkia. Cliffwalk oli ehdottamasti hienoimpia osuuksia ja aiheutti Mikolle, joka ei ole korkeiden paikkojen ystävä, kylmiä väreitä. Samaan aikaan Viljami oli päässyt matkaan omalle matkaalleen ja eteni "kovaa" vauhtia kohti Wengenin kylää, joka on tuttu alppihiihdon maailman cupista.

Firstin jälkeen edettiin kristallin kirkkaiden vuoristojärvien välistä ja puhkaistiin lumiraja, joka tarkoitti välittömästi märkiä kenkiä. Lumiraja toi tulleessaan myös pilvet ja pitkä pätkä edettiin vaikeilla rinteillä kunnon sumussa. Sumun hälvennyttyä päästiin vanhaan navettaan huoltopisteelle nauttimaan paikallisesta juustosta ja kuivalihasta sekä muista herkuista. Huoltopisteen jälkeen horisontissa, joka oli aika paljon pään yläpuolella, siinsi Faulhornin majatalo, joka sijaitsee 2680m merenpinnan yläpuolella. Tästä alkoi raastava nousu, kohti huippua... Saman aikaisesti Viljami oli jo tunkannut ylös Wengenin kylän ohi ja pääsi ihastelemaan Eigerin kuuluisaa pohjoisseinää.

Matka huipulle sumputti paikka paikoin niin pahasti, että homma meni ihan seisoskeluksi ja lumiset rinteet eivät mahdollistaneet ohittamista. Noin 650 verttimetrin nousu huipulle otti noin tunnin ja huipulta avautui sellaiset maisemat, jotka varmasti tallentuivat kaikkien verkkokalvoille. Myös Mikon vaikeuksien värittämä matka tuli päätökseensä Faulhornilla. Järjestäjän edustaja ohjasi Mikon sivuun ja ilmoitti, että Mikko on aikataulusta sen verran jäljessä että hän ei pysty enää saavuttamaan seuraavaa checkpointtia. Mikko luovutti numerolappunsa järjestäjälle ja siirtyi englantia puhumattoman turkkilaismiehen kanssa Faulhornin majatalon terassille nauttimaan maisemista ja oluesta.


Huipulta laskeudettiin lumisia ja lampaiden valtaamia polkuja pitkin alaspäin. Samassa tehtiin havainto siitä, että esimerkiksi hollantilaiset eivät ole kovinkaan hyviä etemään kunnon loskassa. Alamäkipainotteinen matka eteni joutuisasti ja porukkaa tuli paikka paikoin selkä edellä vastaan. Tällä osuudella pääjoukko repi lisää eroa jahtaavaan yhden miehen ryhmään. Suurimmat vaikeudet alkoivat, kun alamäki jyrkkeni ja reidet, polvet, nilkat ja lonkat alkoivat kirkumaan hoosiannaa. Kaikki matkalla olleet allekirjoittavat seuraavat sanat: On se alamäki, v***u, syvältä! Mutta kaikki loppuu aikanaan ja laakson pohja tuli vastaan, huollon jälkeen aloitettiin raastava asfalttimarssi kohti maaliviivaa. Samalla Viljami kävi jo haistelemassa kisakeskuksen tunnelmaa siinä uskossa, että tämähän oli tässä, mutta kuinkas sitten kävikään ja reitti kääntyi takaisin kohti vuoria.

Viimeiset kilometrit olivat silkkaa "nautintoa" ja matka taittui reippaasti. Maaliviiva häämötti jo silmissä, mutta kisäjärjestäjä oli järjestänyt kisailijoille vielä viimeisen yllätyksen. Kisan jyrkin nousu oli laitettu viimeiselle kilometrille ja tämä mäki tuotti Villelle merkittäviä vaikeuksia ja seuran triatleettilupaus joutui pysähtymään mäkeen nojailemaan sauvoihinsa ja vetämään henkeä. Pian pääryhmän maaliviivan ylityksen jälkeen Markus ja Viljami kohtasivat risteyksessä, jossa e51 ja e35 reitit yhtyivät ja viimeiseen mäkeen päästiin iskemään rintarinnan. Viimeisen mäen jälkeen päästiin nauttimaan sellaisesta urheilujuhlasta, jota ei Suomessa olla vielä koettu. Aitojen yli roikkui tulevaisuuden juoksioiden käsiä huutan ylävitosia ja lehmänkellot kolisivat, tässä kohtaa kaikki kivut ja vaivat unohtuivat ja oli uskomattoman hienoa paistatella ihmisten suosionosoituksissa. Tämä retki tullaan varmasti muistamaan pitkään.

Aika näyttää mihin lähdetään ensi kesänä!






tiistai 21. kesäkuuta 2016

Lappee-Jukola 2016

Lappee-Jukola on nyt takana päin ja palautuminen viikonlopun rasituksista on hyvällä mallilla. Koitetaan kuitenkin nyt tähän vuodattaa jonkinlainen raportti kuluneen viikonlopun tapahtumista ja kisan vaiheista.

Päällimmäisenä tämän vuoden seikkailusta jäi mieleen ankarat olosuhteet sekä Villen upea ankkuriosuus, mutta palataan ankkuriosuuteen hieman tuonnempana ja käsitellään ensin hieman puitteita ja olosuhteita.

Moottorimarssi Turusta Lappeenrantaan aloitettiin perjantaina jo hyvissä ajoin, jotta janoiset ja matkan uuvuttamat suunnistajat ehtisivät tutustumaan mallasrastin palveluihin jo kisaa edeltävänä päivänä. Turusta lähdettiin iloisin mielin matkaan auringon paistaessa, mutta kun Kehä 3 jäi taakse, niin sade ja harmaus alkoivat. Kisa-alueelle Lappeenrannan Raippoon saavuttaessa sade taukosi hetkellisesti ja teltat saatiin pystyyn kuivina, jolla oli merkittävä vaikutus ryhmän taistelumoraaliin. Iltapalaksi nautittiin mallasrastilla mallasjuomat ja yöpuulle painuttiin hyvissä ajoin, jotta seuraavana yönä oltaisiin mahdollisimman virkeinä ja valmiina ratamestarin tarjoamiin haasteisiin. Yön aikana sade jatkui ja kisakeskus alkoi pikkuhiljaa muuntumaan kohti mutapainiareenaa.


Kisa-aamuna nautittiin kenttäaamisesta ja seurattiin, kun teltta toisensa perään joko luhistui tuulen alle tai lensi hallitsemattomasti ympäri camping-aluetta. Aamupäivän ohjelmassa oli shoppailua kisakylän lukuisissa urheilukaupoissa ja taisi Harharetkeläisiltäkin "muutama euro" jäädä kauppiaiden pohjattomiin taskuihin. Aamupäivän aika sade "yllättäen" taas jatkui... Venlojen kisailua seurattiin teltan suojissa Yle Areenasta (suuri kiitos järjestäjälle vahvasta 4G-yhteydestä!) ja tässä kohtaa alkoi myös kisakuumotus hiipiä alkupään viestinviejien puseroon.  

Itse kisaan, sade jatkui koko päivän ja jo ennen Jukolan viestin lähtölaukausta koko kisakeskus ja lähtöalue oli savisen vellin vallassa. Tänä vuonna kunnia ensimmäisestä osuudesta oli suotu Markukselle, joka innosta soikeana ei meinannut pysyä housuissaan odotellessaan viestin alkua. Lähtöviitoituksen ja sekavan ensimmäisen rastivälin jälkeen alkoi viestinviejällä suunnistus kulkea ja muita suunnistajia alkoi tulla selkä edellä vastaan. Matkan aikana teki harharetkeläinen myös havainnon siitä, että suunnistaminen olisi huomattavasti helpompaa, jos osaisi oikeasti suunnistaa... Vaihtoon Markus toi Harharetken sijalla  934, josta Juhan oli hyvä lähteä omalle osuudelleen.



Juha paineli oman osuutensa juhamaiseen tyyliin varmasti ilman virheitä ja ottaen tasaisesti kiinni edessään olevia suunnistajia. Juha onnistui 12,4 km osuuden aikana keräämään yhteensä 151 päänahkaa ja toi Oc Harharetken vaihtoon sijalla 783. Juha luovutti viestin Tomille, joka ennen osuuttaan kauhisteli viestinviejien hyvää alkuvauhtia ja metsässä odottavaa pimeyttä.

Tomin kauhistelut olivat turhia ja pimeys väistyi nopeasti Tomin päästyä matkaan. Tomi teki varman perussuorituksen ja joutui pitkällä osuudellaan nöyrtymään vain seitsemän sijan verran. Tomin osuuden jälkeen Harharetki keikkui sijalla 790.

Tomin jälkeen viestiä lähti kuljettamaan koko kevään nilkkavaivoista kärsinyt Viljami. Mutta taas nähtiin mikä vaikutus on sillä, kun numerolappu nidotaan rintaan. Viljamin nilkkavaivat olivat, ainakin hetkellisesti, historiaa ja mies eteni metsässä kuin vanha uroshirvi, johdatten pitkää letkaa takanaan rastilta rastille. Viljami toi viestin vaihtoon sijalle 896 ja luovutti "kapulan" Teemulle.

Teemun kunto oli kaikille (myös herralle itselleen) arvoitus vielä tunteja ennen Jukolaa. Mutta työmatkapyöräily ja tahdonvoima nostatti jukolaneitsyen uskomattomaan liitoon, joka realisoitui vaihdossa sijaan 997. Teemun jälkeen viestinviejänviitan nosti harteilleen Erkki, joka tuli mukaan porukkaan tuuraamaan Kaizua, joka joutui siirtymään joukkueenjohtajan tehtävään jalkavaivojen takia.

Erkki, niin ikään ensikertalaisena, täytti hienosti hänelle tarjotut saappaat. Erkkillä on vyöllään useita erävaelluksen SM-kisoja ja muita pitkäkestoisia kestävyystapahtumia, tämä vuosien kokemus näkyi miehen suoritusvarmuudessa ja Erkki kiidätti Harharetken vaihtoon sijalla 1048.

Tämän vuoden uusintalähdöstä alkaa harharetken tähänastisen historian hienoin viestiosuus, joka tullaan varmasti muistamaan pitkään. Ville nappasi kartan telineestä ja loppu onkin sitten silkkaa legendaa! Kevään aikana seuran tuleva triatleetti on viilannut itsensä hurjaan kuntoon ja on tällä hetkellä seuran ehdottomasti terävin kärki, joka operoi kokonaan omalla tasollaan. Ville kiidätti omalla 16,2 km mittaisella ankkuriosuudellaan Harharetken lopputuloksissa sijalle 876, ohittaen matkalla 172 muuta joukkuetta ja ollen oman osuutensa 416. nopein urheilija! Tässä on meille kaikille muille paljon tavoiteltavaa!



Summataan vielä lopuksi, että Jukola on yksi hienoimmistä urheilujuhlista, jota maa päällään kantaa! Oc Harharetki tullaan varmasti näkemään myös ensi vuonna Joensuussa puolustamassa omaa lähtönumeroaan! Nyt kun muutama päivä on kulunut tapahtumasta, alkavat sadepilvetkin saamaan kultareunukset ja aika kultaa muistot savisesta Raiposta!

Savea riittii!




P.S. Seuraa meitä myös Instagramissa, niin saat uusimmat kuulumiset heti suoraan mobiililaitteeseesi!

maanantai 23. toukokuuta 2016

Kansallispuistopäivän juoksuretki

Jo pitkään oli suunniteltu ylipitkää lenkkiä, jolla voitaisiin mitata jäsenten tämän hetkistä kuntoa ja  kokeilla uusia varusteita sekä ravinnon ja veden imeytymistä pitkän rasituksen aikana. Päiväksi valikoitui 22.5. mikä sattumalta sattui olemaan virallinen kansallispuistopäivä. Tästä syystä saimmekin huomioita jo ennen lähtöä ja päädyimme Kurjenrahkan kansallispuiston Facebookseinälle


Tällä kertaa porukka oli hyvin aktiivista ja mukaan matkaan saatiin yhteensä kahdeksan innokasta harrastelijaa. Suurin osa porukasta kuului Harharetken vakiomiehistöön, mutta mukana oli myös muutama vieraspeluri Team Totista. Alkuperäinen suunnitelma oli, että edetään juosten Kuhankuonon parkkipaikalta Raision ABC:lle, mutta hullutteluksihan se taas meni ja kaksi uljasta taistelijaa raapi kasaan kiitettävät 50 km, kun he etenivät juosten vielä Kerttula Tikanmaa välin!


Pitkä lenkki oli harjoituksellisesti arvokas ja koko porukka pääsi arvioimaan omaa jaksamistaan pitkässä rasituksessa. Allekirjoittaneen kohdalla takaraivoon hiipi pieni pelko siitä, että onko kuntokäyrän kehitys riittävän jyrkkä, kun aikaa h-hetkeen on enää alle kaksi kuukautta. Kone toimii hiilihydraateilla moitteetta, mutta kun rasva-aineenvaihdunta alkaa, niin tehot nousevat turhan korkealle ja pintakaasulla eteneminen vaikeutuu. Tästä viisastuneena tulee varmasti harjoittelun painopistettä siirtää enemmän rasva-aineenvaihduntaa kehittävään pitkäkestoiseen ja matalasykkeiseen perusjurnutukseen. Toisaalta on helpottava ajatus on se, kun numerolappu liimataan rintaan, niin sisäinen taistelija nousee esiin ja periksi ei anneta ennen kuin maaliviiva on ylitetty. Vain aika näyttää kuinka poikien lopulta Sveitsissä käy!





perjantai 6. toukokuuta 2016

Ennätysjahdissa Espoossa!

Kausi korkattiin viime vuoden tavoin Bodom Traililla Espoossa. Ennakko-odotukset ennen kisaa olivat kovat ja Harharetki alajaostoineen uhkui taistelutahtoa.




Tällä kertaa kahdeksanhenkinen Harharetki oli jaettu yhteensä neljään lähtöryhmään, joten peesiapua piti hakea ulkopuolisista kisakumppaneista. Ensi vuonna pitää muistaa ilmoittautua mukaan ensimmäiseen lähtöryhmään, jotta vältytään ensimmäisellä kierroksella turhalta ohittelulta. Peesaillessa itseään hitaampia, sitä tulee helposti annettua itselleen hiukan turhan paljon siimaa ja menetettyä kallisarvoisia sekunteja.



Itse kisa oli menestys kaikkien Harharetkeläisten osalta. Ensikertalaiset selvisivät maaliin ja vanhat kehäketut ja -raakit onnistuivat kiristämään minuutteja pois viime vuotisista tuloksistaan. Vaikka uusia henkilökohtaisia ennätyksiä tehtiin paljon, niin Markus ja Ville jäivät harmittavaisesti kahden minuutin päähän tavoitteistaan. Olisihan se ollut hienoa että Ville olisi alittanut maagisen kahden tunnin rajan!

Lisäksi Oc Harharetken yksimielinen raati on päättänyt jakaa kisan perusteella kaksi kunniamainintaa:

Ville Helenius, Valtiovarainministeri Alexander Stubbin voittamisesta ylivoimaisesti!
Kaj Holmberg, Matkan taittaminen hämärän rajamailla alusta loppuun asti!




maanantai 11. huhtikuuta 2016

Treeniä treeniä ja suunnistuskauden avaus

Pidemmän hiljaiselon jälkeen on taas aika päivitellä kuulumisia. Hiihtokausi oli (valitettavasti liian lyhyt) ja meni ja nyt on keskitytty rakentamaan pohjaa kesän tuleville tapahtumille.

Tästä kirjoitushetkestä laskettuna on kesän päätavoitteisiin enää pelottavan vähän aikaa. Jukolan viestin lähtölaukaus ammutaan jo 68 päivän kuluttua ja todellinen koitos Eiger Ultra Trail starttaa 96 päivän kuluttua.

Joukkoomme iloiseen on myös saatu uutta verta kun Kaj liittyi ryhmään vuodenvaihteen tienoilla. Erään pitkän perjantai-illan aikana saimme Kaitsun vakuuttuneeksi siitä, että hänessä on ainesta Jukolan viestinviejäksi. Jäämme innolla odottamaan, kuinka Kaj omasta osuudestaan selviää. Lisäksi tämän vuoden Jukolaryhmään ilmoittautui myös viimekesänä joukkueenjohtajan titteliä kantanut Teemu.

Seura saa kesän aikana myös uuden triathlontykin, kun Ville ilmoittautui ensikertalaisena Tahkon FinnTriathlonin puolimatkalle. Ville on muuten lähes valmis triatleetti, enää tarvitsee vain oppia uimaan!

tiistai 2. helmikuuta 2016

OC Harharetki Ladies

Viime tilannepäivityksestä on taas pieni hetki aikaa. Toisaalta viimeiset pari kuukautta on menty aika rauhallisissa merkeissä ja tiimin jäsenet ovat tahoillaan keskittyneet peruskunnon kohottamiseen. Kun hiihtokelit joskus loppuvat, on porukalla tarkoitus aloittaa armoton nousumetrien metsästys ja valmistautuminen tulevan kauden päätavoitetta varten, mutta päivitellään näistä aiheista sitten keväämällä. 

Sitten se kevään uskomattomin uutinen (tätä ei todellakaan osattu odottaa...)! OC Harharetken alajaosto Ladies näki päivän valon, kun normaalisti juoksuleskien rooleissa viihtyvät paremmat puoliskot ottivat ja ilmoittautuvat Bodom Trail tapahtumaan. Tämä tarkoittaa siis sitä, että Harharetken edustus helatorstaina Espoossa on 6+2. Nyt jäädään odottamaan ja seuraamaan kuinka alajaoston jäsenten kuntokäyrä kääntyy nousuu. Lisäksi toivotaan luontoäidiltä helatorstaille vähintään yhtä märkää keliä, kuin viime vuonna, jotta Ladies saa todellisen kasteen polkujuoksun saloihin!

Lisäksi voidaan taas ilolla ilmoittaa, että Harharetki on myös ilmoitettu Lappee-Jukolaan puolustamaan viime kesänä hankittua lähtöruutuaan. Joukkue on kokenut pieniä muutoksia viime vuodesta ja joukkoon on saatu kaksi Jukolaneitsyttä.

P.S. Movescount käyttäjät voivat käydä vakoilemmassa OC Harharetken treenejä ja tilastoja suoraan tiedon alkulähteillä.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Ei se kausi vielä ollutkaan valmis...

Juha sai ylipuhuttua porukan vielä kerran kaivamaan suunnistustossut naftaliinista ja osallistumaan Turussa järjestettyyn Turku Rogaining Night Sprint tapahtumaan, joka on osa kolmioisaista Rogaining Sprint -sarjaa, jota käydään Turun seudulla. Tietämättömille tiedoksi, rogaining on suunnistuksen alalaji, jossa kilpaillaan yksilö- ja joukkuesarjoissa. Kilpailuissa, joiden kesto vaihtelee lyhyistä kahden tunnin sprinteistä aina pitkiin kestävyysmatkoihin, on tarkoitus kerätä pisteitä hakemalla rasteja joukkueen itsensä, rajatun ajan sisällä, laatiman suunnitelman mukaisesti. Rastit on pisteytetty vaikeuden ja saavutettavuuden mukaan, jolloin helpoista rasteista saa yhden pisteen ja vaikeimmista rasteista täydet kymmenen pistettä. Joukkueet pyrkivät suunnittelemaan reittinsä siten, että käytössä olevan aikarajan sisällä maksimoidaan pisteiden määrä, kuitenkaan ylittämättä annettua aikamäärettä. Kilpailuajan ylittämisestä seuraa sakko ennalta määritetyn taulukon mukaisesti, esimerkiksi -2 pistettä per alkava ylitetty minuutti.

OC Harharetki osallistui jo aiemmin keväällä Raision Kerttulassa järjestettyyn Rogaining Sprint kilpailuun kolmen joukkueen voimin, sijoittuen tuolloin sijoille 7, 8 ja 15. Eli nyt lähdettäessä Turun keskustassa kisattuun "yökilpailuun" oli kolmihenkisellä joukkueella puolustettavaan keväinen seitsemäs sija. Tämänkertainen OC Harharetki koostui Juha Aaltosesta, Ville Heleniuksesta ja Tomi Kiiskestä.

Juha leimaamassa rastilla 78 (Kuva: Otto Saikkonen)

Itse kilpailuun lähdettiin mitalinkiilto silmissä, vaikka joukkuesarjaan olikin ilmoittatunut mukaan ennalta todella koviksi tiedettyjä joukkueita. Tällä kertaa kilpailun aloitus ja reittien suunnittelu totetuttiin Kähärin kentällä. OC Harharetki suoriutui reittisuunnittelusta, tavanomaiseen tapaan, ehkä hieman liiankin nopeasti. Tämä suuripiirteinen reittisuunnittelu maksoi todennäköisesti joukkeelle sen himoitun palkintopallisijan, koska eroa lopputuloksissa kolmanteen sijaan oli vain neljä pistettä. Pimenevässä illassa joukkeen suunnistus kulki hyvin ja suurimmilta pummeilta vältyttiin. Myös jalka nousi kevyesti, josta todisteena OC Harharetkelle myönnettiin ratamestarin toimesta erikoismaininta hienosta alkuvauhdista. "Ratamestarin kunniamaininta menee OC Harharetken kisa-avaukselle, lähdöstä Juhannuskukkulan näköalarastille 50 sekunnissa!". Päivän suurin virhe siis tapahtui jo ennen lähtölaukauksen ampumista reitin suunnitteluvaiheessa, jossa omat voimavarat arvioitiin alakanttiin. OC Harharetki saapui maaliin jo noin 15 minuuttia ennen maalin sulkemisaikaa, jos tämä jäljelle jäänyt aika olisi käytetty hyödyksi, olisi tuloksena ollut miltein varma palkintopallisija. Mutta epäonnisen reitinvalinnan takia, oli tällä kertaa tyytyminen viidenteen sijaan. Mutta pääasiahan on että jalka nousee, kilometrit karttuu ja ennen kaikkea on kivaa! OC Harharetki tullaan myös ensi vuonna näkemään Rogaining kilpailuissa.

Rogainingia voimme lämpimästi suositella kaikille, jotka haluavat pitää hauskaa ja kehittää kuntoaan yksin tai ryhmässä!

Erikoismainintana vielä lopuksi Juha Aaltosen hieno 12. sija Turku Rogaining -kokonaiskilpailussa!


Kilpailukartta 1, (Turun Metsänkävijät, http://www.tume.fi/rogaining/nightsprint2015/reitit1.jpg)